LYYRINEN SYNTETISMI - Toni Alarannan taide

Olen maalannut ensimmäisen maisemani 13-vuotiaana. Vähän kärjistäen voi sanoa, että tuosta saakka – seuraavat 25 vuotta – etsin omaa ilmaisuani jääräpäisesti, umpikujien ja lukuisten päälle maalausten kautta. Lopulta, vuonna 2015 ollessani jo 38-vuotias, löysin tyylini. Kutsun tyyliäni käsitteellä lyyrinen syntetismi. Syntetismi on maalaustaiteen suunta, jossa suositaan yhtenäisiä väripintoja, perusvärejä, yksinkertaistettuja muotoja, litteyttä (luopuminen syvyysvaikutelmaan pyrkimisestä) ja monesti vahvoja ääriviivoja. Näistä piirteistä omaa maalaustapaani kuvaavat ennen muuta suurten värikenttien kautta tapahtuma tunnelman luonti, maiseman yksinkertaistaminen, sekä syvyysvaikutelman väheksyminen.

 

Käsiteparin ensimmäinen osa – lyyrisyys – viittaa runollisuuteen. Sanakirjan mukaan lyyrinen tarkoittaa tunnelmallista, herkkää, haaveellista ja runollista. Itse ajattelen, että maalaukseni ovat visuaalisen muodon saaneita runoja tai huokauksia. Oleellista on myös maiseman pelkistäminen peruselementteihin – taivas, maa, meri ja pilvet. Joskus harvoin sallin yksityiskohtia, yleensä kuitenkin välttelen niitä.

 

Teokseni ovat esittäviä, niistä pystyy yleensä melko helposti tunnistamaan horisontin, maan ja taivaan pilvineen. Mutta en kuvaa mitään olemassa olevaa maisemaa, vaan eräänlaista henkistynyttä maisemaa, toisin sanoen maalausteni maisema on ihmisen henkisen etsinnän ja tunteiden vertauskuva, tai ehkä vielä paremmin näiden ’maisemallistettu’ ilmentymä. Kyse on meditatiivisista kuvista, joiden tehtävä on paitsi antaa syville tunteille ilmiasu maiseman kautta, myös tarjota tietynlainen ylevyyden ja ikuisuuden oivallus maailman raadollisuuden ja muuttuvuuden keskellä.

 

Tässä mielessä teoksissani on aimo annos eskapismia, hyvän ja ylevän kaipuuta. Itse haluan ajatella, että maalaukseni tarjoavat rauhoittumisen ja rauhan paikan. 

 

Maiseman pelkistäminen peruselementteihin, yksityiskohtien välttely, maiseman kiteyttäminen ihmisen syvimpien tunteiden kanavaksi ovat pyrkimyksiä, jotka saattavat johtaa liiallisen symmetrian ja tasaisuuden vaaroihin. Tätä en halua, vaan minulle on tärkeää, että pelkistettäessäkin romantiikka ja tietty sattumanvaraisuus ovat koko ajan läsnä. Tämän varmistaakseni maalaan yleensä leveällä pensselillä, monesti raskaita maalikerroksia, usein jo kuivuneiden kerrosten päälle. Tämä kerroksellisuus, maalin painaminen kankaalle väkevin vedoin, sekä maiseman ajoittainen liukuminen lähelle abstraktiota, tuovat teoksiin tarvittavaa rosoisuutta ja voimaa. Usein käytän suuria kankaita, sillä kovin pienen kankaan kanssa laajat värikentät ja suuripiirteinen ilmaisu ovat rajoitetumpia.

 

Toisin kuin jotkut ovat esittäneet omaa työskentelyään kuvatessaan, en lähtisi sanomaan, että maalaamisen akti – maalausprosessi – on yhtä tärkeä kuin itse valmis teos. Mutta tärkeää se on, se on mielestäni selvää. Maalaamisen akti, maalausprosessi, on eräänlainen alkukantainen, toisaalta tarkkaan harkittu, toisaalta sattumanvarainen tapahtumasarja, jossa päämääränäni on ’merkityksen tiivistymään’ yltäminen. Olipa teos sitten esittävä tai abstrakti, maalaus luo aina oman todellisuutensa. Maisemamaalaus ei siis ainakaan minulle ole ikkuna ulkoiseen todellisuuteen vaan ihmisen sisäisen todellisuuden – tunteiden ja ajatusten – saattamista konkreettiseen muotoon.   

 

Minulle on myös tärkeää, että kykenen edes jollakin tavalla etsimään uusia maisemamaalauksen muotoja. Ideaalitapauksessa maalaus on selkeää jatkumoa traditiolle, asettuen osaksi maisemamaalauksen pitkää historiaa, toisaalta taas pyrin uudistamaan maisemamaalausta, maalaamaan tässä ajassa ja paikassa, perintöä muokaten.   

 

Parhaimmillaan näiden pyrkimysten tuloksena on suurikokoinen moderni maisemamaalaus, joka on samaan aikaan seesteinen ja romanttinen. Maisemani ovat ’tyhjiä’ – ihminen tai hänen toimensa tulokset eivät niissä koskaan esiinny. Silti ihminen ja varsinkin hänen ylevimmät ominaisuutensa – rakkaus, kaiho ja unelmat – ovat maalausteni keskiössä. 

Anna minun tuntea sinut (akryyli kankaalle100 x 80 cm, 2018) on hyvä esimerkki lyyrisen syntetismin maalaustavastani ja sielun peilin tematiikasta, joka on taiteeni toistuva aihe.   

Paras esimerkki tästä on toistuvasti teoksissani esiintyvä ’sielun peili’ teema. Kuvaan tätä monesti suuren pilven tai pilviharson heijastumisena veteen. Tuo heijastus on ikään kuin ihmisen muistojen ja haaveiden vastine luonnossa – henkistetty maisema.                                   

Teoksiani on myytävänä taideverkkokauppa Taiko:ssa.